Kiitos Anton Ropa!

Anton Ropa puki keltamustan paidan päälleen ensimmäistä kertaa vuonna 2002, eikä ole edustanut urallaan mitään muuta joukkuetta. Nyt ura pelikentillä on tullut päätökseen, mutta rakasta seuraa Ropa ei aio kokonaan jättää.

– Aloitin Hongassa 1994-syntyneiden kaupunginosajoukkueessa, joka oli nimeltään Honka Pantterit. Siinä joukkueessa tuli pelattua juniorivuodet, ennen kuin minkäänlaisia tasoryhmiä perustettiin. Sitten tuli valikoiduttua oman ikäluokan ”edariin”, jossa meni pari kautta, ja sen jälkeen suurin osa loppujuniorivuosista meni haastejoukkueissa. B ja A-junioreissa pelasin divaria. Armeijan kanssa samoihin aikoihin siirryin sen aikaiseen Pallohonkaan, eli nykyistä Honka Akatemiaa vastaavaan Kakkosen joukkueeseen. Sillä tiellä on viimeisimmät vuodet oltu, Ropa kertaa uransa vaiheita.

Espoon Olarissa kasvaneelle Ropalle jalkapallon aloittaminen oli luonnollinen valinta.

– Pihapiirissä moni kaveri pelasi jalkapalloa niin kyllähän sitä piti alkaa harjoittelemaankin, että pystyi laittamaan paremmille pojille kampoihin. Minulla on aina ollut kova kilpailuvietti. Jalkapallo on ollut mitä erinomaisin laji siihen, että olen pystynyt haastamaan itseäni monesti viikossa harjoituksissa ja kirsikkana kakun päällä tietysti sitten peleissä.

Urallaan Ropa on tietenkin pelannut lukuisien eri pelaajien kanssa, mutta muutama nousee erityisesti esiin.

– Räsäsen Simon ja Lappalaisen Roopen kanssa tuli monta vuotta pelattua. Sitten pitää mainita ihan naperovuosista asti tutut, nykyään Veikkausliigaa pelaavat Jonas Levänen ja Dani Hatakka. Heidän kanssaan on aika pitkä matka menty myös kaveripuolella.

Myös valmentajat ovat tietenkin suuri osa jokaisen jalkapalloilijan uraa.

– Junnuvuosina meillä oli Niemisen Jani valmentajana, ja hän on varmasti ollut iso osa sitä, että olen jaksanut näinkin pitkään pelata. Matkan varrella on sitten ollut monta hyvää valmentajaa, jotka ovat pystyneet jalostamaan minua pelaajana vielä pidemmälle.

Honka-uralta on jäänyt monta hienoa muistoa.

– Paljon on hyviä muistoja. Helsinki Cupin voitto pitää tottakai mainita. Kaveripiirit on aika lailla rakentunut pelaamisen ympärille. Seura, yhteisö ja kaikki mitä siitä on jäänyt mukaan. Ne ovat niitä parhaita muistoja.

Esportin ottaessa vuonna 2015 Hongan edustusjoukkueen toiminnan vastuulleen, alkoi uusi nousu kohti Veikkausliigaa Kakkosesta, silloisen kakkosjoukkueen paikalta. Samalla kun edustus lähti tavoittelemaan nousua Ykkösen kautta Veikkausliigaan, lähdettiin nyt uudeksi kakkosjoukkueeksi muodostunutta ryhmää nostamaan Nelosesta ylöspäin. Ropa oli mukana.

Kauden 2017 päätteeksi joukkue nousi Kakkoseen, samaan aikaan kun edustus nappasi Veikkausliigapaikan karsintojen kautta. Seuraavalle kaudelle myös Akatemia siirtyi Esportin alaisuuteen.

Päättyneellä kaudella peliminuutteja tuli vain neljässä ottelussa, mutta Ropalla oli silti tärkeä rooli joukkueessa.

– Tällä viimeisellä kaudella ei tosiaan ihan kamalasti tullut pelattua, mutta kyllä minulla selkeästi oli, jos nyt ei isähahmon, niin ainakin kummisedän rooli. Olen tyytyväinen, jos olen pystynyt siitä, mitä itselleni on vuosien varrella tarttunut mukaan jakamaan muille ja jeesaamaan nuorempia kavereita, hän toteaa.

Miksi peliura sitten päättyi juuri nyt? Ropa myöntää, että alun perin jo kauden 2019 piti olla viimeinen.

– Talven pimeinä iltoina Riku (Paularinne) soitti ja kysyi, että vieläkö lähtisi ”One more year”. Tuli otettua haaste vastaan. Siviilipuolen menojen yhdistäminen pelaamiseen alkoi käydä hankalaksi. Harjoitukset arkisin kello 15.30 on vaikea yhdistää työntekoon ja kouluun. Aikansa kutakin ja nyt pyrin auttamaan tätä seuraa muulla tavalla.

Ropa valmistui syksyllä Valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta ja on tehnyt koko opiskeluajan myös töitä.

– Nyt on oikea aika keskittyä enemmän työntekoon. Olen todella onnellisessa asemassa sikäli, että sinnekin päin on valmiiksi rakennettu siltoja, eikä tarvitse aloittaa ihan tyhjästä, hän sanoo.

Honka ja Tapiolan urheilupuisto eivät kuitenkaan katoa elämästä lopullisesti. Ropa valittiin nimittäin FC Honka Ry:n syyskokouksessa seuran varapuheenjohtajaksi.

– Pohdin jo viime kauden loppupuolella, kun mietin että pitäisikö nappulakengät laittaa naulaan, että miten voisin auttaa tätä seuraa jollain muulla tavalla. Silloin tuli valikoitua Ry:n senhetkiseen johtokuntaan. Vuoden ajan olin johtokunnan jäsenenä ja nyt tuli sitten myös varapuheenjohtajan pesti. On hienoa päästä entistä enemmän näkemään sitäkin puolta ja kokea miten seuratoimintaan pystyy vaikuttamaan siltäkin kantilta.

Mistä halu heräsi nähdä seuratoimintaa myös toisesta näkökulmasta?

– Pelaajana kokee, että jonkin verran antaa seuralle, mutta kyllä se on vaan fakta, että silloin myös saa todella paljon seuralta. Minulla on niin vahva tunneside rakentunut tähän seuraan tässä vuosien aikana, että on iso asia päästä antamaan jotain takaisin.