Henkilökuvassa Konsta Rasimus

Malmilla uransa aloittanut Konsta Rasimus pelaa Hongassa nyt jo toista kertaa. Niin topparina kuin tarvittaessa myös keskikentälläkin viihtyvä ”Konna” on tärkeä palanen keltamustien joukkuetta. Jalkapallo on ollut osa Konsta Rasimuksen elämää pienestä pitäen.

– Jalkapallon pelaamisen aloitin niin nuorena, etten sitä edes kunnolla muista. Ensimmäinen järjestetty tapahtuma oli jonkinlainen futiskoulu Talin hallissa, kun olin noin viisivuotias. Siitä ei ole paljoa muistikuvia, muuta kun pari hassua valokuvaa. Ensimmäiseen joukkueeseeni liityin noin 6-7-vuotiaana, Rasimus muistelee.

Rasimuksen isä Pasi Rasimus pelasi jalkapalloa ammatikseen ja edusti yhdentoista ottelun verran myös Suomen A-maajoukkuetta. Rasimus myöntää, että isän pelaamisella saattoi olla jonkin verran merkitystä myös miehen oman uran alussa.

– Ehkä sillä tavalla isän pelaaminen vaikutti, että jalkapallo oli koko ajan elämässä mukana. Koko ajan näki ja kuuli futista. Äitikin oli kiinnostunut lajista, vaikkei itse sitä koskaan pelannutkaan, pohtii Rasimus.

Uransa ensimmäiset vuodet Rasimus vietti Malmilla MPS:n riveissä. Sieltä mukaan tarttui paljon ja into jalkapalloa kohtaan vain kasvoi.

– Se oli ihan mahtavaa aikaa. Meillä oli monta vuotta sama jengi kasassa, tosi hyvä porukka ja paljon hyviä kavereita oli mukana. Silloin kun aloitettiin, niin ei meillä ollut mitään pelipaikkoja. Sanottiin vaan, että kuka menee maaliin ja muut sitten juoksivat pallon perässä ympäri kenttää.

Miehen parhaat jalkapallomuistot löytyvätkin uran alkuvuosilta.

– MPS:ssä tuli pelattua ensimmäiset Hesa Cupit ja monet muut turnaukset. Niistä on kyllä todella hyviä muistoja, vaikkei ihan kaikkia niin yksityiskohtaisesti muistakaan.

Kun MPS:n joukkue hajosi vuonna 2001, Rasimus siirtyi HJK:n riveihin. Osa jatkoi muissa MPS:n joukkueissa, mutta Rasimus suuntasi muualle.

– Menin ensin vuodeksi HJK:n kaupunginosajoukkueeseen HJK Malmiin. Sen jälkeen kävin edustusjoukkueen testitapahtumassa, ja pääsin sitä kautta mukaan. Siellä tuli sitten vietettyä aika monta vuotta, Rasimus kertaa.

Rasimus siirtyy Honkaan

Ensimmäisen kerran Rasimus puki keltamustan paidan päälleen vuonna 2009. Hän pelasi ennen sitä HJK:ssa kaikki ikäluokat aina A-junioreihin saakka. Rasimus esiintyi myös muutaman kerran Klubi 04:ssa, mutta kovin paljoa hän ei siellä päässyt pelaamaan. Sen jälkeen Rasimus siirtyi Honkaan hakemaan uutta vauhtia uralleen.

Nuorelle Rasimukselle ei avauskaudella Hongassa liigaminuutteja paljoa siunaantunut. Vastuuta tuli lähinnä Hongan reservijoukkueessa Pallohongassa, jota valmensi silloin nykyinen Esport Hongan päävalmentaja Vesa Vasara.

– Ensimmäisenä vuonna taisin käydä yhdessä edustusjoukkueen ottelussa kentällä. Pääasiallisesti pelasin Pallohongassa, jota ”Vesku” tosiaan silloin koutsasi.

Seuraavalla kaudella peliaikaa tuli hieman enemmän, sillä Rasimus pelasi 17 Veikkausliigaottelua. Sen jälkeen vastuu taas pieneni ja Rasimus siirtyikin lainalle IFK Mariehamniin.

– Toinen vuosi oli itselle peliajallisesti merkittävä. Viimeisenä vuonna en hirveästi pelannut, ja lähdinkin sitten Maarianhaminaan.

Elämä Ahvenanmaalla oli uudenlainen kokemus Rasimukselle ja se toi mukanaan myös ison elämänmuutoksen.

– Olihan se kyllä omanlaisensa kokemus. Se oli myös ensimmäinen kerta koskaan, kun muutin kotoa pois. Kouluruotsilla piti yrittää selvitä, vaikka toki siellä melkein kaikki puhuivat myös enemmän tai vähemmän englantia. Myös muut suomenkieliset pelaajat auttoivat. Se oli kyllä makeaa aikaa. Varsinkin se, että pääsin kokemaan kesän siellä, Rasimus muistelee lämmöllä aikojaan Ahvenanmaalla.

Vuodet Vantaalla

Ahvenanmaan reissun jälkeen Rasimus palasi pääkaupunkiseudulle. Honka jäi toistaiseksi taakse ja joukkueeksi valikoitui PK-35 Vantaa. Pian edessä oli kuitenkin jälleen uusi lainapesti: tällä kertaa suuntana oli Turku ja TPS.

– Ensimmäisenä vuonna en ollut ihan siinä PK-35:n ykköskokoonpanossa. En tiedä mitä kautta, mutta TPS sitten keksi kysyä minua sinne. Heillä oli mennyt kausi oikein hyvin ja kesän siirtoikkunassa muun muassa Toni Kolehmainen siirtyi sieltä ulkomaille. Muutkin pelaajat olivat saaneet kutsuja muualle, ja he tarvitsivat vähän täytettä joukkueeseen. Minulle tuli soitto ja olin kyllä saman tien lähdössä.

Rasimus oli tyytyväinen omiin esityksiinsä TPS:n mustavalkoisessa paidassa ja pitääkin kautta yhtenä uransa parhaista.

– Pelasin omasta mielestäni aika huikean loppukauden. Ehkä jopa itsekin yllätyin siitä, että pääsin pelaamaan käytännössä kaikissa peleissä. Loppujen lopuksi tuli vielä pronssimitalit kaulaan. Se oli sekä itseltäni, että silloiselta TPS:n joukkueelta aivan huippukausi.

Seuraavalle kaudelle oli edessä paluu Vantaalle ja seura oli muutoksen kourissa.

– PK-35:ssa oli ollut aika kauan samat tausta ja valmennus. Ehkä he sitten ajattelivat, että jotain täytyy yrittää vaihtaa. Ensimmäiseksi siihen tuli Jari Europaeus, jonka kanssa liiganousu oli jo todella lähellä, mutta kariutui aivan loppuhetkillä, Rasimus muistelee.

Kaudelle 2015 PK-35 Vantaata saapui luotsaamaan entinen maajoukkuehyökkääjä Shefki Kuqi, apunaan muun muassa HJK:n kakkosvalmentajana nykyään toimiva espanjalainen José Riveiro.

– Hekin tulivat siihen projektiin mukaan ehkä vähän myöhään. Alkukausi ei ollut ihan ruusuinen, mutta loppukaudeksi joukkue hioutui todella hyvin yhteen ja pelasimme todella hienoa futista. Muistaakseni meillä oli aika pitkä voittoputkikin loppukaudesta.

Kauden pääteeksi Rasimus pääsi juhlimaan uransa ensimmäistä liiganousua. PK-35 Vantaa jäi sarjassa toiseksi, mutta kaatoi nousukarsinnoissa KTP:n yhteismaalein 3-2.

– Onnistuimme vielä nousukarsinnoissa hoitamaan nousun. Alkukauden epätasaisuus johti osittain siihen, ettemme onnistuneet nousemaan suoraan. Kun onnistuimme siinä karsinnan kautta, niin oli se kyllä yksi oman uran kohokohtia.

Myös Veikkausliigakauteen valmistautuminen alkoi melko hyvin. Ongelmiakin alkoi kuitenkin tulla.

– Talvi lähti ihan lupaavasti käyntiin ja pelasimme cupissa hyvin. Liigakauden ensimmäistä matsia RoPS:ia vastaan johdimme 3-0, mutta sulimme ja hävisimme ottelun lopulta 3–4.

– Pisteitä ja voittoja ei tullut siihen tahtiin, kun tavoittelimme. Veikkausliiga on kuitenkin eri sarja kuin Ykkönen, siellä ei pääse yhtään helpolla. Kaikenlaiset toiminnot alkoivat rakoilla. En itse ihan kaikkia yksityiskohtia tunne, mutta uskon, että kyseessä oli monen asian summa, eikä vain jonkin yhden tekijän vaikutus.

Moni pelaaja jätti talousvaikeuksissa kylpeneen joukkueen kesken kauden, mutta Rasimus pysyi uskollisena. Loppukausi oli kuitenkin joukkueelle hankala.

– Olihan se aika taistelemista sitten kun alkoi näyttää siltä, että noutaja tulee sekä pelillisesti, että taloudellisesti. Oli aika raskas loppukausi. Siitä kuitenkin selvittiin ja ilmeisesti ainakin henkilökohtaisesti esiinnyin niin hyvin, että sain palata Honkaan.

Paluu keltamustaan paitaan

Rasimus tosiaan palasi keltamustaan paitaan vuonna 2016. Esport Honka oli silloin juuri noussut Kakkosesta Ykköseen. Rasimuksen tapaan PK-35:n liigajoukkueesta keltamustiin saapuivat myös Masar Ömer, Lucas Kaufmann, sekä jo kesken edellisen kauden Espooseen palannut Ilari Äijälä.

Rasimus on ollut todella tyytyväinen aikaansa Esport Hongassa.

– On ollut todella hyvä puolisentoista vuotta taas Hongassa, enkä näe mitään syytä, miksei se jatkuisi. Ennen kaikkea mulla on ollut todella kivaa ja olen kehittynyt runsaasti. Näen, että tämä ympäristö, henkilöstö, pelaajat ja valmentajat ovat opettaneet minulle paljon.

Hongassa Rasimus koki myös uransa toisen liiganousun.

– Hankala ehkä sanoa, että se oli täysin uniikki kokemus, kun kerran aikaisemmin karsintojen kautta olin noussut, mutta aivan mahtavaa ja omalla tavallaan uniikkiakin se oli. Todella siisti fiilis tuli, kun ”Iltsu” (Äijälä) teki siinä jälkimmäisessä osassa lopulta ratkaisevan maalin. Plus lisäksi toki se, kun pilli lopulta vihelsi päätöksen merkiksi. Jouduimme siinä kuitenkin vielä taistelemaan, eikä se ollut millään lailla selvä homma. Oli siinä tunteet pinnassa. Kun oli pitänyt taistella ihan sata lasissa ja antanut kaikkensa, niin vapautui aika monta tunnetta. Vielä kun pääsi huudattamaan kannattajia ja huutamaan oman fanipäädyn kanssa, niin oli se kyllä aivan mahtavaa.

Kuten monelta muultakin, saavat HK-05 ja muut keltamustien kannattajat Rasimukselta suurta kiitosta ja arvostusta.

– On mieletöntä, miten he ovat olleet messissä melkein jokaisessa pelissä. En ainakaan muista yhtään peliä, missä ei olisi ollut yhtään Hongan kannattajaa. Kemissäkin oli ainakin yksi Hongan lippu ja kaulaliina. Minun mielestä se on todella siistiä, miten heitä näkee kaikkialla, minne me mennään. Kotipeleissä toki erityisesti, kun on iso joukko, joka pitää ääntä. Se on todella hienoa, Rasimus kehuu.

Rasimus teki hiljattain jatkosopimuksen Hongan kanssa.

– Päätös oli helppo. Ei me pitkään sopimuksesta väännetty. Kun kysyttiin kiinnostuksesta jatkaa, niin saman tien sanoin, että olen kiinnostunut. Kävimme sitten vain enää yksityiskohdat läpi.

Rasimus on arvostettu hahmo myös joukkueen sisällä. Siitä kertoo sekin, että hän on tällä kaudella toiminut kapteenina Tommi Saarisen ollessa sivussa.

– Onhan se kyllä hienoa, että on luotto valmennukselta ja muilta pelaajilta. Toisaalta sitä tulee aika vähän yleensä mietittyä. Joskus sitä on itse melkein unohtanut koko asian, ja sitten Tommi tulee ennen peliä muistuttamaan, että muista laittaa nauha käteen, Rasimus naureskelee.

Millainen on Konsta Rasimus…

Pelaajana?

– Pyrin hahmottamaan kokonaisuuksia. En tee pelissä ratkaisuja vain sen mukaan, että miten juuri se suoritus siinä hetkessä menee, vaan kuinka se vaikuttaa koko peliin.

Johtajana?

– En ole yleensä paljoa äänessä. Pyrin johtamaan omalla tekemiselläni ja esimerkillä. Siinä ehkä voisi olla kehityskohdekin, että vähän enemmän myös puhuisi asioita eteenpäin.

Elämässä?

– Aika leppoisa ja rauhallinen. En yleensä turhia stressaa.

Vapaa-ajalla?

– Luen kohtalaisen paljon. Tyttöystävän kanssa on aika monia muitakin yhteisiä harrastuksia. Juuri täksi kesäksi saimme pienen viljelyspalstan ihan kodin vierestä, siellä olemme jonkin verran puuhanneet viljelmien parissa. Soitan myös itsekseni jonkin verran kitaraa. Nyt se on tosin jäänyt vähän vähemmälle.

#MeOllaanHonka